Pääsivulle Pappojen filosofia Mitä ihmeen Pappoja? Keikat Pappojen Pappa Haluatko Papaksi?Yhteystiedot Äänitenäytteitä Äänitteitä
|
|
Pappojen Pappa
Olen
asunut Olarin seudulla kuusivuotiaasta. Kun olin 16, sain Olarin seurakunnalta
joululahjaksi Delta Rhythm Boys -levyn Goin´ Home. Jos muistat olleesi
levyn
hankkinut työntekijä, ilmoittaudu! Haluan jotenkin ilmaista
kiitollisuuteni.
Innostuimme kuulemastamme Pesosen Jannen ja Korhosen Juhan kanssa niin,
että
perustimme lauluyhtyeen Falsket Singers. Jannen isä lupasi jopa kustantaa
meidät
Kalastajatorpalle kuuntelemaan Deltoja. Juhan kanssa kuitenkin ujostelimme
ja
ainutlaatuinen tilaisuus meni sivu suun. Nimittäin pian sen jälkeen
kaksi kvartetin
jäsentä kuoli, toinen pitkälliseen sairauteen, toinen laulaessaan
ystävänsä hautajaisissa. Siitä opin, että elämässä
pitää tarttua tilaisuuksiin.
Tauno Satomaa oli perustanut Candomino-kuoron, jossa kasvoin 12 vuotta.
Siellä
sain myös musiikin teoriaopetusta ja tein ensimmäiset laulusovitukseni.
Kun tulin mielestäni yli-ikäiseksi, siirryin kamarikuoroon,
josta löysin samanhenkisiä
laulukavereita. Niin syntyi Papas no Mamas alkuvuodesta 1994. Olemme usein
pohtineet,
kuka itse asiassa keksi yhtyeen nimen. Ei siitä yksimielisyyttä
ole. Heikki taisi sanoa saunaillassa, että jos otettaisiin nimeksi
"Papas without mamas".
Rolle ja minä muistamme kumpikin sanoneemme, että pannaan nimeksi
mieluummin"Papas no mamas". Keikoilla meidät kyllä usein esitellään
nimellä "Mamas no
papas". Ehkä juuri siitä syystä tasa-arvovaltuutettu
on antanut meidän toistaiseksi
huseerata rauhassa.
Ensimmäinen laulumme oli Good News, jota edelleen esitämme silloin
tällöin.
Laulu löytyy ensimmäiseltä levyltämmekin. Myös
virsistä olen pitänyt niin kauan
kuin muistan. Jos joutuisin autiolle saarelle, haluaisin mukaani virsikirjan
ja Raamatun. Työkaverini Teemu sanoi, että "virret on hardcoree".
Minusta se on sattuvasti sanottu.
Olen sovittanut melkein kaikki laulumme, koska se on niin hauskaa puuhaa.
Italialaisvaikutteisen Giovanni Venturi -lempinimeni keksi varmaan Paumon
Timppa. Kamarikuorossa oli laulettu Vivaldia ja olin tietysti ylpeä
rinnastuksesta. Mikään Italia-fani en ole koskaan ollut, mutta
jos omistaisin harrasteauton, se olisi epäilemättä oranssin
värinen Fiat 600.
02.01.2009
|
