Papas no Mamas Otsikkokuva

Pappojen Pappa


Pääsivulle Pappojen filosofia Mitä ihmeen Pappoja? Keikat Pappojen Pappa Haluatko Papaksi?Yhteystiedot Äänitenäytteitä Äänitteitä

PnM picture 1

Pappojen Pappa
Olen asunut Olarin seudulla kuusivuotiaasta. Kun olin 16, sain Olarin seurakunnalta joululahjaksi Delta Rhythm Boys -levyn Goin´ Home. Jos muistat olleesi levyn hankkinut työntekijä, ilmoittaudu! Haluan jotenkin ilmaista kiitollisuuteni. Innostuimme kuulemastamme Pesosen Jannen ja Korhosen Juhan kanssa niin, että perustimme lauluyhtyeen Falsket Singers. Jannen isä lupasi jopa kustantaa meidät
Kalastajatorpalle kuuntelemaan Deltoja. Juhan kanssa kuitenkin ujostelimme ja ainutlaatuinen tilaisuus meni sivu suun. Nimittäin pian sen jälkeen kaksi kvartetin jäsentä kuoli, toinen pitkälliseen sairauteen, toinen laulaessaan ystävänsä hautajaisissa. Siitä opin, että elämässä pitää tarttua tilaisuuksiin.

Tauno Satomaa oli perustanut Candomino-kuoron, jossa kasvoin 12 vuotta. Siellä sain myös musiikin teoriaopetusta ja tein ensimmäiset laulusovitukseni. Kun tulin mielestäni yli-ikäiseksi, siirryin kamarikuoroon, josta löysin samanhenkisiä
laulukavereita. Niin syntyi Papas no Mamas alkuvuodesta 1994. Olemme usein pohtineet, kuka itse asiassa keksi yhtyeen nimen. Ei siitä yksimielisyyttä ole. Heikki taisi sanoa saunaillassa, että jos otettaisiin nimeksi "Papas without mamas". Rolle ja minä muistamme kumpikin sanoneemme, että pannaan nimeksi mieluummin"Papas no mamas". Keikoilla meidät kyllä usein esitellään nimellä "Mamas no papas". Ehkä juuri siitä syystä tasa-arvovaltuutettu on antanut meidän toistaiseksi huseerata rauhassa.

Ensimmäinen laulumme oli Good News, jota edelleen esitämme silloin tällöin. Laulu löytyy ensimmäiseltä levyltämmekin. Myös virsistä olen pitänyt niin kauan kuin muistan. Jos joutuisin autiolle saarelle, haluaisin mukaani virsikirjan ja Raamatun. Työkaverini Teemu sanoi, että "virret on hardcoree". Minusta se on sattuvasti sanottu.

Olen sovittanut melkein kaikki laulumme, koska se on niin hauskaa puuhaa. Italialaisvaikutteisen Giovanni Venturi -lempinimeni keksi varmaan Paumon Timppa. Kamarikuorossa oli laulettu Vivaldia ja olin tietysti ylpeä rinnastuksesta. Mikään Italia-fani en ole koskaan ollut, mutta jos omistaisin harrasteauton, se olisi epäilemättä oranssin värinen Fiat 600.

02.01.2009

"Demokratian syvin olemus: Pappa ja ääni."